Meiltä valmistuu peruskoulusta oppilaita, jotka eivät välttämättä taida perustaitoja kuten laskemista, lukemista ja kirjoittamista. Samaiset oppilaat eivät pärjää myöskään ammattikoulun puolella, koska pohjataso on niin matala. Ammattikouluista valmistuu työelämään nuoria, jotka eivät työllisty, koska heidän osaamistasonsa ei vastaa työelämän vaatimuksia. Tämä puolestaan johtaa syrjäytymiseen, työttömyyteen ja jengiytymisen kasvuun.
Nämä ongelmat tulevat maksamaan yhteiskunnalle rutkasti enemmän tulevaisuudessa, kuin panostaminen koulujen resursseihin nyt. Onneksi tähän on nyt toden teolla herätty ja hallitus panostaa perusasioihin niin tulee tehdä kunta- ja aluepäättäjienkin.
Puretaan vääräsuuntainen inkluusio. Liian isot ryhmäkoot erilaisine oppijoineen ovat uhka eivät mahdollisuus. Palautetaan erityisluokat.
Oppimisen tuen uudistus tulee ja tavoite on selvä: Selkeyttää oppimisen tukea ja yhtenäistää oppimisen tuen jatkumo varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle. Keskiössä on siirtää tuen painopistettä varhaiseen sekä oikea-aikaiseen tukemiseen.
Uudet ryhmäkohtaiset tukimuodot korvaavat nykyisen yleisen tuen. Ryhmäkohtainen tuki ei korvaa nykyistä tehostettua tai erityistä tukea. Näiden tilalle tulevat oppilaskohtaiset tukitoimet.
Tämä muutos toki velvoittaa ja vastuuttaa koulun väkeä hyvinkin paljon ja koulujen sisäiset toimintamallit nousevat keskiöön. Opettajille tulevaisuudessa vähemmän byrokratiaa ja hallinnollista taakkaa, resurssit opetukseen. Tämä on hyväksi niin oppilaiden kuin opettajienkin näkökulmasta.
Tasoryhmiä voisi kuitenkin olla tarjolla laajemmin niin kuin Tyrnävän mallissa. Tavoita malliksi nimetyssä toimintamallissa eritoten äidinkielessä ja matematiikassa eriyttämisen mallilla tuetaan erilaisia oppijoita ja taataan jokaiselle yksilöllisempi ja tehokkaampi tapa, oikeus oppia oli sitten nopea tai hitaampi oppija.
Käytössä oleva integraatio esimerkiksi nykyisestä pienluokasta yleisopetuksen luokkaan tietyssä oppiaineessa on hyvä, mutta voisimme ottaa lisäksi mallia yksilöllisestä eriyttämisestä ja sen elävyydestä oppimisen eri vaiheissa ns. ylös tai alaspäin.
Tyrnävän mallissa keskitytään ennaltaehkäisevään tukeen, varhaiseen puuttumiseen ja apuun. Tiivis yhteistyö koulun monialaisen työryhmän kanssa edesauttaa läpileikkaavaa apua nuorille. Ohessa tuetaan siis muutakin kuin oppimista, nimittäin oppilaan mielen hyvinvointia sekä sosiaalisia suhteita. Tätä tarvitaan.
Tilastot, katukuva ja koulumaailman tilanne suorastaan huutavat tällaista toimintamallia. Tarvitsemme lisää tavoitettavia koulupsykologeja ja monipuolisempaa kohtaamista nuorille. Terapiatakuu tulee ja on oikeasuuntainen askel kohti saavutettavampia mielenterveyspalveluja.
Kohtaaminen on mielestäni opettajan tärkein taito. Mikäli kohtaamista ei tapahdu, ei tapahdu oppimistakaan. Etenkin erityispuolella tarvitaan monipuolisia tapoja opettaa ei vain kaavoihin kangistuneita menetelmiä. Oppijoita on monenlaisia ja opetusmenetelmätkin voivat olla monipuolisia. Perinteisiä kirjoja ja vihkoja ei sovi unohtaa. Sopivasti digiä ja perinteikkäitä opetusmenetelmiä yhdistellen.
Liikuntaa suosittelisin itse myös hyödyntämään erityisluokissa. Todistetusti se auttaa keskittymään ja samalla edistää terveyttä.
Koteja tulee vastuuttaa nykyistä enemmän. Kodin ja koulun yhteistyö on avainasemassa. Jokainen lapsi tarvitsee rajoja ja rakkautta, sekä tulla nähdyksi ja kuulluksi. Vapaa kasvatus ja kaverivanhemmuus kasvatusmenetelminä ovat toimimattomia ja tulokset näkyvät vahvasti peruskoulussa juuri nykypäivän ongelmina kuten tunnetaitojen puutteena, rajat ovat vieras käsite.
Ovatko nämä uuden kasvatusmallin lapset kovassa elämänkoulussa vai täysin oman onnensa nojassa?
Kaikkea kasvatusvastuuta ei voi sysätä päiväkodeille, kouluille ja harrastustoiminnan vetäjille, saatikka lapselle itselleen. Urakeskeisyys, ajanpuute, mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat syitä miksi moni vanhempi ei jaksa, siksi apu on saatava varhaisessa vaiheessa myös vanhemmille, perheille.
Lapsi ansaitsee olla lapsi, joten liiallinen päätösvallan sysääminen lapselle itselleen on haitallista. Lapsi tarvitsee ikätasoisesti leikkiä, valintoja, vapautta, rajoja ja kannustusta. Älä siis miinoita lapsesi elämänpolkua, vaan anna hänelle työkaluja elämän tielle.
Perheille tulee olla tukea ja apua, neuvontaa tarjolla jo neuvolasta lähtien. Kotihoidontuki ja verotuksen sekä lapsilisien korotukset ovat oikea suunta kohti parempaa perheystävällisyyttä ja näitä tulee edistää sekä pitää yllä jatkossakin.
Lapsilisä ei saa olla jatkossakaan verotettavaa tuloa ja sen tulisi olla suhteessa elinkustannusten nousun kanssa eritoten vähävaraisilla. Perheiden palveluiden tulee toimia ja monialaisen ammattiryhmän kesken tilanteiden mukaisesti tarvekeskeisesti tiedon tulee kulkea ja avun olla saavutettavaa.
Koulukiusaaminen on raaistunut viimevuosina ja kunnioitus vanhempia kohtaan on huolestuttavasti vähentynyt. Kiusaaminen on väkivaltaa ja nöyryytysväkivalta videot ovatkin nuorten keskuudessa leviävä toimintamalli, näin ei missään nimessä saisi olla.
Kiusaaminen on oire jostain, hätähuuto avun tarvitsemiselle. Kiusatulle puolestaan voi jäädä elinikäiset traumat niin henkisestä kuin fyysisestä väkivallasta. Tiedän mistä puhun, sillä olen itse ollut peruskouluajan koulukiusattu.
Kiusaamistilanteisiin tulee olla selkeät toimintamallit ja kiusaamiseen tulee puuttua aina. Seurantaa tulee olla. Kiusaaminen harvoin loppuu kuin seinään kun on pyydetty anteeksi ja se usein jättää ikuiset arvet ja vaikuttaa myös oppimiseen. Juurisyyt tulee selvittää. Niin kiusaaja kuin kiusattu tarvitsevat tukea ja apua.
Kouluissa tulee vallita järjen ääni ja yhteneväinen toimintakulttuuri. Pidetään yllä tervettä maalaisjärkeä ja annetaan Suvivirren soida jatkossakin. Nostetaan kouluruoassa lihan eli proteiinin määrää ja monipuolisuutta ravintorikkauden näkökulmasta. Pidetään kiinni perinteistämme, välitetään asiakkaistamme.
Oppimisen tuen uudistus tulee toteuttaa vastuullisesti siihen kohdennettuja varoja oikein ohjaten. Kännykät pois oppitunneilta. Kiusaamistapauksiin tarvitaan selkeät toimintamallit, samalla tulee torjua syrjäytymistä ja jengiytymistä. Nuorille ja perheille tarvitaan kokonaisvaltaisempaa ja saavutettavaa tukea ja apua. Tiedonkulun kunnan ja hyvinvointialueen välillä eri palvelupoluilla tulee olla mutkatonta. Edistetään hyvinvointia ja perheystävällisiä toimintamalleja.
Kunta ja aluepäättäjät ovat avainasemassa näitä varoja kohdentaessa toimiin tulevaisuutemme rakentajien ja perheiden hyvinvoinnin eteen kunnissa sekä hyvinvointialueille. Äänestä järjen ääntä päättäjien pöytiin.
Juttu on julkaistu Karkkilalainen.fi
